Pennun ei tarvitse osata pitkää käskylistaa. Ensimmäisinä kuukausina tärkeintä on rakentaa turvallinen arki, vahva yhteys ihmiseen ja taidot, jotka helpottavat jokapäiväistä elämää.
Vahtilullero | Päivitetty 21.9.2026 | Lukuaika noin 10 min
Turva ensin
Arjen taidot ennen temppuja
Lyhyet harjoitukset
1–3 minuuttia kerrallaan
Positiivisesti
Palkitse oikeasta valinnasta
Pentu oppii koko ajan – myös silloin, kun et varsinaisesti “kouluta”. Siksi hyvä pentukoulutus tarkoittaa ennen kaikkea toistuvia, turvallisia arjen tilanteita.
Älä yritä opettaa kaikkea ensimmäisellä viikolla. Nimi, kontakti, sisäsiisteys, lepo ja turvallinen suhde ovat paljon tärkeämpiä kuin täydellinen istuminen.
Hyvä järjestys on sellainen, jossa ensin opetetaan turvallisuutta ja yhteistä kommunikaatiota. Sen jälkeen mukaan lisätään vähitellen taitoja, jotka helpottavat ulkoilua, hoitotoimia ja yksinoloa.
Alla oleva lista ei ole kilpailu eikä aikataulu. Eri pennut etenevät eri tahtiin, ja samaa taitoa harjoitellaan pieninä paloina kuukausien ajan.
Pennun nimi on sen ensimmäinen yhteinen “viestintäkanava” sinun kanssasi. Sano nimi kerran iloisella äänellä ja palkitse, kun pentu vilkaisee sinua. Tavoite ei ole tuijotus vaan nopea huomion siirtyminen sinuun.
Kun nimi alkaa toimia rauhallisessa ympäristössä, harjoittele sitä vähitellen myös pihalla ja muiden häiriöiden keskellä.
Luoksetulo on yksi tärkeimmistä turvallisuustaidoista. Aloita helposta: mene muutaman askeleen päähän, kutsu pentu luoksesi iloisesti ja palkitse runsain kehuin tai herkulla.
Älä kutsu pentua luokse vain silloin, kun hauskuus loppuu. Luoksesi tulemisen pitäisi ennustaa jotakin hyvää.
Vie pentu ulos erityisesti heräämisen, syömisen, leikin ja riehumisen jälkeen. Kun tarpeet tulevat ulos, palkitse rauhallisesti heti oikealla hetkellä.
Vahinkoja sattuu. Niitä ei tarvitse torua – siivoa ja jatka harjoittelua.
Harjoittele jo pentuna tassujen, korvien, suun ja turkin rauhallista käsittelyä. Yhden harjoituksen ei tarvitse kestää kuin muutama sekunti.
Koske tassuun – palkitse. Katso korvaan – palkitse. Nosta huulta hetkeksi – palkitse. Näin kynsien leikkaamisesta, harjaamisesta ja eläinlääkärikäynneistä voi tulla myöhemmin huomattavasti helpompia.
Yksinolon opettamista ei kannata aloittaa pitkällä poissaololla. Ensin pentu voi opetella siihen, että liikut kotona toiseen huoneeseen ja palaat takaisin ilman suurta numeroa.
Pidennä aikaa vähitellen. Tavoitteena on, että yksinolo tuntuu tavalliselta ja turvalliselta.
Pennulta ei tarvitse odottaa pitkää täydellistä seuraamista. Aluksi riittää, että valjaat ja hihna tuntuvat normaaleilta ja pentu oppii, että löysällä hihnalla eteneminen kannattaa.
Palkitse usein silloin, kun pentu on lähelläsi ja hihna pysyy löysänä.
Pentu tutkii maailmaa suullaan, joten luopuminen on erittäin hyödyllinen taito. Harjoittele ensin helpoilla esineillä: tarjoa vaihdossa parempi herkku tai toinen lelu.
Luopumisen pitäisi perustua vaihtokauppaan ja yhteistyöhön – ei siihen, että tavaroita revitään väkisin pennun suusta.
Kaikkea energiaa ei tarvitse “kuluttaa pois”. Väsyneen pennun käytös voi näyttää ylivireydeltä: puremiselta, riehumiselta ja vaikeudelta keskittyä.
Opeta pennulle oma rauhallinen lepopaikka ja anna sille riittävästi mahdollisuuksia nukkua. Rauhoittuminen on aivan yhtä tärkeä taito kuin tekeminen.
Sosiaalistaminen ei tarkoita sitä, että pennun pitäisi tavata mahdollisimman monta koiraa tai ihmistä. Tärkeämpää on, että erilaiset ympäristöt, äänet, pinnat, ihmiset ja eläimet tulevat tutuiksi pennulle turvallisella etäisyydellä.
Pennun pitäisi saada myös vain katsella ilman pakkoa mennä tervehtimään.
Kun yhteys ja arjen perustaidot alkavat löytyä, mukaan voi ottaa hyödyllisiä peruskäskyjä. “Istu”, “odota” ja “paikka” helpottavat esimerkiksi ovella, ruokailussa ja autoillessa.
Pidä harjoitukset lyhyinä. Pennun ei tarvitse suorittaa pitkää komentoketjua – yksi onnistunut toisto voi riittää.
Puremisen ohjaaminen kuuluu pentuarkeen, mutta sitä ei kannata käsitellä rangaistuksena. Tarjoa sallittu purulelu, keskeytä liian raju leikki rauhallisesti ja huolehdi myös levosta. Yliväsynyt pentu puree usein enemmän.
Suunnitelma on esimerkki harjoittelun jäsentämisestä, ei lupaus oppimisesta tässä ajassa. Toista helppoa vaihetta tarpeen mukaan ja etene koiran voinnin ja onnistumisten perusteella. Minuutti- ja toistomäärät ovat esimerkkejä, eivät kaikille koirille sopiva annos.
Lähde menetelmän periaatteille: AVSAB: palkitsemiseen perustuvan koulutuksen kannanotto. Päiväkohtainen harjoitusrunko on Vahtilulleron toimituksellinen esimerkki.
Et tarvitse kallista koulutusvälineistöä. Useimmiten riittävät pienet pehmeät herkut, pennulle sopivat valjaat ja hihna, muutama hyvä lelu sekä rauhallinen paikka harjoittelulle.
Katso myös Koiranpennun tarvike ABC →
Mieluummin monta hyvin lyhyttä hetkeä kuin yksi pitkä harjoitus. 1–3 minuutin harjoituksia voi syntyä luonnostaan pitkin päivää.
Nimi ja kontakti ovat erinomainen alku, koska ne helpottavat lähes kaiken muun opettamista. Samalla sisäsiisteyttä harjoitellaan heti arjen mukana.
Ei. Hyvälle pentukurssille mennään oppimaan. Turvallinen suhde, kyky ottaa kontaktia ja rauhallinen tutustuminen uusiin tilanteisiin ovat tärkeämpiä kuin valmiit temput.
Hyvin koulutettu pentu ei ole pentu, joka suorittaa eniten käskyjä. Tärkeintä on, että se osaa kommunikoida kanssasi, tuntee olonsa turvalliseksi ja pystyy vähitellen toimimaan tavallisissa arjen tilanteissa.
Kun etenette rauhassa ja palkitsette onnistumisista, taidot kasvavat pennun mukana.
Tämä artikkeli kokoaa pennun tärkeimmät ensimmäiset taidot yhteen. Tarkemmat oppaat syventävät jokaista aihetta erikseen.