Hyvä sosiaalistaminen ei tarkoita sitä, että pennun pitäisi tavata mahdollisimman monta ihmistä ja koiraa. Tavoitteena on auttaa pentua huomaamaan, että erilaiset ihmiset, äänet, paikat, pinnat ja tilanteet voivat olla tavallinen ja turvallinen osa elämää.
Vahtilullero | Päivitetty 21.9.2026
Katsominen riittää
Kaikkea ei tarvitse mennä tervehtimään
Pennun tahdissa
Etäisyyttä saa aina lisätä
Lyhyet hetket
Mieluummin vähän ja hyvää
Pennun ei tarvitse olla rohkea joka tilanteessa. Hyvä kokemus voi olla myös se, että pentu tarkkailee uutta asiaa turvallisen matkan päästä, saa herkun ja jatkaa sitten matkaa.
Jos pentu jähmettyy, yrittää paeta, lakkaa ottamasta herkkuja tai vaikuttaa selvästi kuormittuneelta, tilannetta kannattaa helpottaa eikä viedä sitä lähemmäs.
Sosiaalistaminen on pennun turvallista tutustumista maailmaan. Siihen kuuluvat ihmiset ja koirat, mutta aivan yhtä tärkeitä ovat erilaiset äänet, liikkumistavat, alustat, kodinkoneet, ajoneuvot, ympäristöt ja tavalliset hoitotilanteet.
Tavoitteena ei ole tehdä pennusta kaikkien kaveria. Tavoitteena on, että pentu pystyy myöhemmin kohtaamaan arjen asioita mahdollisimman luottavaisesti ja palautumaan uusista tilanteista.
Pennun on hyvä nähdä erilaisia ihmisiä: lapsia, aikuisia, vanhempia ihmisiä sekä ihmisiä, joilla on esimerkiksi hattu, sateenvarjo, sauvat tai erilainen liikkumistapa.
Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse koskea pentuun. Rauhallinen katselu ja turvallinen etäisyys voivat olla paljon arvokkaampia kuin jatkuva silittäminen.
Jos pentu haluaa mennä tervehtimään, anna sen tehdä se omasta aloitteestaan. Jos se vetäytyy, kunnioita sitä.
Pennun ei tarvitse leikkiä jokaisen koiran kanssa. Hyviä kokemuksia voivat olla rauhallinen rinnakkain kävely, toisen koiran katsominen etäältä tai lyhyt kohtaaminen tasapainoisen ja pennulle sopivan koiran kanssa.
Vältä tilanteita, joissa pentu joutuu tahtomattaan ison koirajoukon keskelle. Yksi rauhallinen, turvallinen koirakaveri voi opettaa enemmän kuin monta kaoottista kohtaamista.
Vie pentua vähitellen erilaisiin paikkoihin: rauhalliselle kadulle, metsään, pysäköintialueen läheisyyteen, kaupungin laidalle, ystävän pihaan tai vaikka eläinlääkäriaseman pihalle ilman toimenpidettä.
Ensimmäisten käyntien ei tarvitse kestää kauan. Muutama rauhallinen minuutti voi riittää. Tarkoitus on antaa pennulle aikaa katsella, haistella ja kuunnella.
Ovikello, imuri, autot, pyörät, lasten äänet ja rakennustyömaan kolahdukset voivat olla pennulle uusia. Aloita riittävän kaukaa tai pienellä voimakkuudella ja yhdistä ääneen jotakin miellyttävää.
Jos pentu säikähtää, anna sen ottaa etäisyyttä ja palautua. Säikähdys ei pilaa sosiaalistamista – tärkeämpää on se, mitä tapahtuu sen jälkeen.
Nurmikko, sora, metsäpolku, märkä asfaltti, puulattia, ritilän läheisyys ja erilaiset portaat voivat tuntua pennusta hyvin erilaisilta.
Anna pennun tutkia omaan tahtiin. Älä vedä sitä hihnasta pinnalle, jota se epäröi. Voit mennä itse lähelle, palkita uteliaisuudesta ja antaa pennun tehdä seuraavan liikkeen.
Sosiaalistamiseen kuuluu myös se, että pennulle rakentuu myönteinen suhde käsittelyyn. Kosketa tassua, vilkaise korvaa, harjaa muutama veto ja harjoittele rauhallista paikallaan oloa.
Pidä harjoitukset lyhyinä ja palkitse. Näin kynsien leikkaaminen, turkinhoito ja eläinlääkärikäynnit voivat olla myöhemmin helpompia.
Autossa olemista voi harjoitella ensin ilman ajamista: käydään autossa, syödään herkku ja poistutaan. Sen jälkeen voi tulla lyhyt ajo ja vähitellen pidempiä matkoja.
Myös pyörät, rattaat ja muu liike kannattaa esitellä pennulle etäältä ennen kuin ne tulevat aivan lähelle.
Pennun sosiaalistamista ei tarvitse laittaa kokonaan tauolle rokotusten etenemisen ajaksi, mutta ympäristöt ja koirakontaktit kannattaa valita harkiten. Noudata oman eläinlääkärin ohjeita ja vältä paikkoja, joissa tuntemattomien koirien tartuntariski on suuri.
Hyvä sosiaalistaminen jättää pennulle tilaa palautua. Tilannetta kannattaa helpottaa, jos pentu esimerkiksi:
Lisää etäisyyttä, pidä tauko tai lähde pois. Pennun luottamuksen kannalta on tärkeää, että se oppii sinun auttavan sitä vaikeassa tilanteessa.
Suunnitelma on esimerkki harjoittelun jäsentämisestä, ei lupaus oppimisesta tässä ajassa. Toista helppoa vaihetta tarpeen mukaan ja etene koiran voinnin ja onnistumisten perusteella. Minuutti- ja toistomäärät ovat esimerkkejä, eivät kaikille koirille sopiva annos.
Lähde menetelmän periaatteille: Dogs Trust: pennun myönteinen ja asteittainen sosiaalistaminen. Päiväkohtainen harjoitusrunko on Vahtilulleron toimituksellinen esimerkki.
Ei. On hyödyllistä, että pentu oppii myös ohittamaan ihmisiä rauhassa. Sosiaalistaminen ei tarkoita automaattista tervehtimistä.
Lisää etäisyyttä ja anna pennun tarkkailla. Voit palkita rauhallisesta katsomisesta. Älä vedä pentua lähemmäs väkisin.
Kyllä. Uusia myönteisiä kokemuksia voi rakentaa myös myöhemmin. Pennun varhaiset kokemukset ovat tärkeitä, mutta oppiminen ei lopu pentuaikaan.
Hyvä sosiaalistaminen ei ole lista asioista, jotka on pakko ehtiä suorittaa. Se on sarja pieniä kokemuksia, joissa pentu saa tutkia maailmaa riittävän turvallisesta lähtökohdasta.
Kun seuraat pennun eleitä, annat sille etäisyyttä ja muistat levon, rakennat samalla luottamusta sekä ympäristöön että sinuun.
Pennun ei tarvitse rakastaa kaikkea. Riittää, että se oppii kohtaamaan maailman ilman kohtuutonta painetta ja tietää voivansa tukeutua sinuun.